Team OGR 2023

Pieni poika innostui purjehduksesta jollakurssilla 7-vuotiaana. Perheellä ei ollut
venettä. Partiolippukunnalla oli. Hän meni aina mukaan purjehduksille ja kaikille merikursseille. Kaksikielisen perheen kasvatti sai äkkilähtökutsun avomerikilpailuihin,
kun tarvittiin keulagasti ruotsinkieliseen miehistöön. Valmius kisoihin oli tämän jälkeen päivänselvää. Pienessä mielessä alkoi kyteä haave päästä kilpailemaan joskus maailman ympäri tosi isoille vesille. Purjehtiminen jatkui
treeneissä, kisoissa, partiossa, Atlantilla ja Karibian vesillä usein mahdollistamassa
toisten matkaan pääsyä.

Syksyllä 2019 avautui mahdollisuus, johon hänen oli pakko tarttua. Se oli nyt tai ei koskaan. Haku Tapio Lehtisen OGR 2023 –tiimiin vaati myös puolison tuen. Projekti tiesi paljon purjehtimista ja paljon muusta karsimista. Perhe ja työ oli hoidettava. Keväällä 2020 tuli tieto isäksi tulosta. Tämä toi entisestään haastetta, mutta projektista luopuminen ei tuntunut vaihtoehdolta. Hän onnistui kuin onnistuikin pääsemään lopullisen tiimin jäseneksi. Aikaa hankkeeseen tarvitaan edelleen kaikesta nipistäen.
Perhe ja työ on edelleen hoidettava ja lapsirakkaan papan silmäterä on kohta kaksivuotias iloinen poika.

Mauri vaihtoi 10-vuotiaana maapartiosta meripartiolippukuntaan Myrskypojat ja omaan venekuntaan. Rauman edustan matalikot sekä Saaristomeri tulivat tutuiksi matkapurjehduksilla lippukunnan Meripurak-purjeveneellä. Jollataitojen harjoittelu ja perhepurjehdus olivat myös kuvioissa mukana, mutta matkapurjehdukset ykkönen. Kiinnostuksen ja harrastuksen jakoi isoveli Mikael.

Taidot karttuivat partiolaisten veneilykursseilla ja laivastossa asepalveluksessa. Opiskelupaikan auettua ympäristö- ja luonnonvaratalousalalla Helsingissä löytyi gastin paikkoja kunnon kisaveneisiin ja kokemus karttui lisää kisa- ja matkapurjehduksissa Itämerellä sekä leppoisammin Välimerellä opiskelijoiden lomakipparina. Kesätyötkin ovat olleet veneiden parissa ja ympäristöasiat huomioiden.

Innostus on nyt kulminoitunut tiimipaikkaan s/y Galianalla, talkootunnit lukemattomat, vastuualueet hallussa ja motivaatio kova. Opiskelut kulkevat varjona ohessa, mutta OGR 2023 on ykkönen!

Viivi Moisio

Purjehduksen alkuun päästiin jollakoulussa 2010 optimistijollalla. Purjehduksen harrastaminen ei ollut päällimmäisenä
suunnitelmissa, vaan päivähoitoa veden äärellä vanhempien ollessa töissä. Jollakoulun jälkeen päätös oli seuraava. Purjehdusta oli kiva kokeilla, mutta en tätä ala harrastaa. Kului vuosi ja veljen optimistijolla touhuja seuratessa löytyi kirpputorilta Spray toppi ja housut, jotka olivat veljelle pienet.
Varusteista se sitten lähti ”oranssit purjehdusvaatteet”. Jos saan vaatteet
alan purjehtia. Kului vielä tovi ennen kuin päästiin itse purjehduksen tuntumaan. Harjoituksissa oli paljon mukavampaa istua valmentajan kumiveneessä pomppien ponttonien päällä koko harjoituksien ajan ja katsoa vain, kun muut purjehtivat.

Pienin askelin siirryttiin jollaan. Varmuus, veneen käsittelytaito ja luottamus omaan tekemiseen lisääntyi niin paljon, että jokaiset kisat kesän aikana oli käytävä kilpailemassa. Mitä
varmemmaksi taidot kehittyivät, sen kovemmaksi kasvoi innostus vesille harjoittelemaan ja kisaamaan.

Optimistijollasta vaihdettiin zoom8 jollaan, jolla haettiin tuntumaa kaikista kotimaan kisoista sekä MM kilpailuista 2016 ja 2017. Harjoittelu ja valmennus olivat mielekästä ja se kannusti jo seuraavaan veneluokkaan siirtymistä. E jollaluokassa mentiinkin sitten jo selkeästi harjoittelemisen puolelle. Tarvittiin lihasvoimaa, kestävyyttä ja paljon harjoitustunteja vesillä. E jollassa on aina mukava yhtenäinen porukka, jonka matkat suuntautuivat Suomen kisavesiltä aina EM- ja MM- vesille. Kausi 2020 oli hieno lopettaa SM hopea sijalle.

Kaislan ensikosketukset purjehdukseen ovat pitkälti klassikkovenepainotteisia. Pahnanpohjimmaisena hänet raahattiin jo 2 viikkoisena mukaan perheen saaristoristeilijän kyytiin. Lomapurjehdusten lisäksi Kaisla otettiin mukaan myös kisoihin, sillä se oli osa perheen elämää ja yhdessäoloa.

Ensimmäinen kisamenestys tuli 3 kk vanhana, kun s/y Gun voitti veneseuran mestaruuden Kaislan ollessa autotuolissa ruffin pohjalla. Iän karttuessa kisaaminen köliveneillä tuli tutuksi ja muun miehistön kommunikointi kuten ”tuo heittää päälle” tai ”mennään tuon ali” ei enää pelottanut. Perheen siirtyessä mR 6-luokkaan kisaaminen kiinnosti, mutta veneeseen ei enää mahtunut harjoittelijoita mukaan. Kerran kuitenkin kysyttiin 6-liiton puheenjohtajalta lupaa SM kisan kuudenteen miehistönjäseneen ja siitä kerrasta Kaisla oli myyty kilpapurjehdukseen.

Parhaiten oppii, kun ottaa vastuuta ja Kaisla teki päätöksen 15-vuotiaana hankkia oman köliveneen. Laskettuaan rippilahjaksi saamansa rahat, Kaisla totesi, että kyllä niillä ihan
purjehdittavan H-veneen saa. Ja niin sai. Ensimmäinen kesä meni tutustuessa veneilyyn ja saaristoon kavereiden kanssa ja seuraavana kesänä H-vene Sinikka ilmoitettiin SM kisoihin. Kanssakilpailijoiden hyvien neuvojen ja lainaamien varusteiden avulla Sinikan naisisto suoritti kunnialla joka lähdön. 18-vuotislahjaksi Kaisla ei saanut lähisuvulta koruja vaan uuden purjekerran.

Nälkä kasvaa syödessä ja kun kuutosluokasta tuttu kippari alkoi puhua OGR miehistöstä, niin Kaisla ryhtyi haaveilemaan osallistumisesta. Luettuaan Tapion kirjan ”Yksin seitsemällä merellä” ei Kaislaa pidellyt enää mikään.

Galliana vei jo ensimmäisenä kesänä mukanaan ja kun miehistöpaikka selvisi, niin Kaislan
tulevaisuuden suunnitelma oli selvä: lukio piti suorittaa kunnialla loppuun,
mutta ajatukset ja kaikki liikenevä vapaa-aika oli omistettu jo jokin aikaa Gallianalle.
Purjehdus- ja kisakokemusta on tullut myös 6mR Merenneidon tiimissä kisatessa. Vanhemmilla
on ollut hieman totuttelua, kun jo toinen tytär on radalla vastassa eikä siellä
vanhemmille armoa anneta.

Juho Sattanen

Juho syntyi 1995 Kymenlaaksossa Kuusakoskella, muutaman vuoden perhe asui Kuopiossa ja sieltä sitten muutettiin isän kotiseuduille Kittilään. Koska kotimäkenä oli Levitunturi, niin harrastukseksi tuli
luonnollisesti laskettelu. Sitä jatkuikin niin pitkään, että lopulta kisailtiin alppihiihdossa kansainvälisissä kisoissa ja mm. nuorten olympialaisissa Suomea edustaen. Pari vuotta meni myös Levi Snow Sport Academyn valmentajana, mutta sitten tuli ”alppihiihtokilometrit täyteen”.

Edessä oli uusi vaihe elämässä ja siinä tuli mukaan totta kai (??) purjehdus. Aluksi muutaman kuukauden matkapurjehdus kansainvälisessä miehistössä s/y Pantarguelilla Ecuadorista Galapagossaarten kautta Ranskan
Polyneisiaan Tahitille. Näin purjehdus vei mukanaan ja seuraava askel oli hankkiutua kilpapurjehduksen pariin, koska tavoitteellinen urheilu oli päättynyt alppihiihdon lopettamisen myötä mutta paloa kilpailuihin vielä oli. Seuraavina vuosina kisailu painottui köliveneiden avomerikisoihin Itämerellä ja veneinä oli mm. Farr 52 ja Farr 30.

Vuonna 2019 Tapio Lehtinen haki miehistöä OGR 2023 kisaan ja Juho laittoi hakemuksen menemään sähköpostilla. Tästä tulikin sitten useamman vuoden projekti ja nyt ollaan valmistautumassa syksyllä alkavaan kilpailuun maailman ympäri. Näiden vuosien aikana tiimi on päässyt tutustumaan toisiinsa ja harjoitellut yhdessä tekemistä, olemista ja ”sietämistä” mitä erilaisimmissa tehtävissä ja ympäristöissä. Tiimin kanssa aika on kulunut venettä kunnostaessa
(hieman kevyt ilmaisu), purjehtiessa, kilpaillessa, yrityspurjehduksilla ja jopa hiihtovaelluksella Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sekä luonnollisesti erilaisissa media- ja edustustehtävissä.

Anton började bekanta sig med havet och segling redan i mycket ung ålder för Antons båda föräldrarär aktiva kappseglare. Vare sig det var att sitta i jollen utanför sommarstugan eller långfärdsseglingmed morföräldrarnas segelbåt på Medelhavet, så trivdes Anton stort på havet. När tillräcklig åldernåddes deltog han på ESF:s seglingskurs. Därifrån gick vägen vidare till föreningens träningsgrupperoch så småningom började han också delta i optimistjolletävlingar. Fokuset riktades ganska snabbtmot tävlingsinriktad segling och Anton fick representera ESF och Finland på både nationella ochinternationella mästerskap och regattor. Efter optimistklassen blev det några år till av projekt i andrajolleklasser, så som Zoom8, 420 och Laser. När Anton blev för gammal för juniortävlingar bytte hanöver från jolle till ligasegling för just det året körde Finska Seglingsligan i gång. Sedan dess har Antontävlat med 606 och J70 i både ligaformat och vanlig bankappsegling med lite Match Racedäremellan. Finsk ligaseger år 2020 bäddade för Antons hittills största internationellakappseglingsmerit: guld i Sailing Champions League 2021 med ESF:s unga lag. Kappsegling medstörre kölbåtar och havskappsegling i allmänhet blev bekant först då han hörde om Tapios OceanGlobe Race-projekt.

Anton har sedan ett ganska tidigt skede av seglingskarriären haft ett intresse att prova på olikabåtklasser och typer av tävlingar för att samla på sej en så bred erfarenhet som möjligt.Havskappsegling och speciellt jorden-runt-segling har länge funnits på intresselistan, och det varmera en frågan om när det skulle vara dags att prova på det. OGR 2023 och Tapios projekt komunder en ypperlig tidpunkt i livet då Anton håller på att slutföra sina robotik- och automationsstudiervid Aalto Universitetet.

Alexander von Flittner

Alexander började segla redan som liten på somrarna med familjens båt. Jollesegling påbörjades vid skolålder med optimist via sjöscouting och HSK. Efter några år fortsatte det huvudsakligen med sjöscouterna och seglatserna blev allt längre vad äldre man blev. De gjordes resor i finska skärgården, Estland och till Sverige.

När gymnasiet var på slutrakan började arbetet på Doyle, där det räckte ett år. Under den tiden började kappsegling en huvudsakligen med first 36,7 men även med andra kölbåtar och flerskrov. Efter Doyle var det dags för militärtjänstgöring. Efter militärtjänstgöringen fortsatte arbetet på WB-sails och studierna började vid yrkeshögskolan Arcada. På samma bana är Alexander ännu gällande arbetet.

Färdig tradenom blev han 2020. Under 7 åren på WB-sails har det rymts mycket kappsegling i olika båtar. De har tävlats i USA och lite har man fått uppleva Atlanten också. När 2019 kom chansen att söka sig till Tapios team var det för en själv en självklarhet. Att få chansen att uppleva något liknande kommer inte emot ofta om alls under ens livstid så det var ett måste att ansöka med på säkert en av livets höjdpunkter.

Elia Koski

Elia kiinnostui purjehtimisesta suorittaessaan varusmiespalvelusta merivoimissa. Perhe ei ollut aiemmin purjehtinut, joten ensimmäiseksi veneeksi hankittiin kaverin kanssa H-vene. Seuraavaksi purjehdus opeteltiin köysiä vetelemällä ja Youtube-videoita katselemalla, meriupseerin ja sotilasveneenkuljettajan koulutus antoi hyvän pohjan opiskeluun. Into oppia lisää vain kasvoi ja seuraavat kesät menivät erilaisilla veneillä ja erilaisissa tiimeissä kilpaa purjehtiessa.
Tapion tiimissä purjehduksen ulkopuolisina vastuualueina ovat juuri valmistuneelle Kauppatieteiden maisterille olleet sponsorihankinta, controllerin tehtävät ja uuden rikin hankinnan koordinointi.